vaikka oikeasti vimppa viikko pyörähtää käyntiin vasta huomenna, minä leikin että se alkoi jo tänään. pahoittelen, että seuraavat kaikki bloggaukseni varmasti pyörivät tavalla tai toisella kotiutumisen ympärillä... mutta sielläpä ne mun ajatuksetkin jo pyörii, miksei siis kirjoitukset.

viikonloppu meni pääosin rannalla rötköttäen ja epätoivoisesti rusketusta hamuten. veikkaan että haaveeksi jäi, mutta tuomion kuulee tai ennemminki näkee sitten kotona, kun voi verrata jonku ei-espanjassa-olevan kanssa. perjantaina oltiin tosiaan tangoillallisilla, jossa tarjottiin puoleksi raakaa lihaa (hyi), raakaa punkkua (hyi) ja kovaa leipää. jälkiruuan jälkeen toimituksemme livahti ulos, ja siirryttiin eräälle klubille katsomaan mian kavereiden bändiä. pomo lähti siis mukaan, mikä osoitttautui varsin taloudelliseksi ratkaisuksi, sillä rahaa koko iltana kului kaksi euroa. ilta päättyi kahden aikoihin, jolloin olin jo ihan sippi. lauantai-iltana suunnistettiin taas heidin ja heidin työkaverin kanssa yöelämään. aamupäivän sali- ja saunareissu vei voimia sen verran, että kahden aikoihin rupes silmät luppasemaan. kun kolmelta istuttiiin erään baarin terassilla, niin tajusin jotain, mitä en ehkä ikinä aiemmin ole oivaltanut. jos ei huvita, niin saa lähteä kotiin! miettikää mikä älynväläys, ainakin äiti tuli ylpeäksi kun kerroin.lähdin siis höyhensaarille kolmen jälkeen, ja jätin heidin ja susan kahdestaan tirpottelemaan. aamulla päätökseni osoittautui vielä paremmaksi, kun heräsin kymmeneltä ilman darraa ja hipsutin rannalle makoilemaan. myöhemmin seuraani liittynyt heidi poti maailman pahinta krapulaa ja lähtikin varsin pian kotiin mahalaukkua tyhjentelemään.

nyt on siis maanantai ja lähtölaskenta alkaa virallisesti huomenna. tänään kävin maksamassa viimeisten päivien vuokran ja sopimassa kämpän luovutuksesta. samoin tulostin harjoitteluarvostelun, joka odottaa mian pöydällä täyttämistä. en uskonut, että nämä yöt menis ikinä näin vähiksi.