jumala rankaisee syntisiä. tämä tosiasia iski tajuntaani tänään melko suurella voimalla. suuremmalla kuin olisi ollut tarvis. ja niina, jos luet tämän ennen lähtöä, älä pelästy. palataanpa tämän opettavaisen tarinan alkujuurille, eilisiltaan.

illalla suunnattiin taas työkaverin kanssa kohti reflaa, tarkoituksena nauttia lonkero, korkeintaan kaksi, ja palata sitten kämpille nukkumaan kiltisti. niinhän siinä sitten kävi, että kaksi lonkeroa muuttui kolmeksi, ja refla vaihtui mai taihin. espanjalaiseen tapaan bileet jatkuivat aamuyölle saakka, ja sen verran alkoholia eksyi vereeni, että kellonajat ovat osin hakusessa.

baar(e)issa ongelmia ei ollut, päin vastoin. mukavaa oli ja meno maistui. synkempi osa tapahtumaketjusta alkaa siitä hetkestä, kun painan kämpän oven takanani kiinni. tuttuun tapaan sytyttelen kaikki mahdolliset valot ja tutkin nurkat mahdollisten kutsumattomien vieraiden varalta. tarkastus meni läpi puhtaasti, ja hyppäsin pyjaman shortseihin ja rupesin sammuttamaan valoa eteisestä. silloin sen näin.

katon rajassa on pieni kolo, josta mönki ulos ei niin pieni torakka. naisellisen kirkaisun jälkeen ryntäsin hakemaan uskollista ystävääni, torakkamyrkkyä, ja juoksin takaisin eteiseen suhuttamaan ötökän hengiltä. joko myrkky on huonoa tai torakka sitkeä, mutta sitä myrkkyä vaadittiin melko tujaus, että ötökkä kellahti selälleen koivet kohti kattoa ulko-oven viereen.

valtava hysteria valtasi mieleni, en voi kuvitella nukkuvani samassa rakennuksessa torakan kanssa. niinpä soitto loogisesti hp:lle (sori muru), jonka maantieteellisen sijaintinsa puolesta on mahdoton naistaan torakoita vastaan puolustaa. hp ei heti vastannut, joten soitto työkaverilleni, joka hetkeä aiemmin saattoi minut kämppäni "turvaan". matti yritti rauhoitella ja kertoa että torakat eivät ole kiinnostuneita minusta, mutta eihän se hysterian syövereihin uponneen tytön päähän iskostu. kun selvisi, että mattikaan ei voi auttaa, luuri kiinni ja puhelu takaisin suomeen ja hp:lle. hp neuvoi minua menemään parvekkeelle, ihan oikein, sillä myrkkyä leijui ilmassa melko rankasti aiheuttaen allekirjoittaneelle voimakkaita yökkäysrefleksejä.

torakkasumute toisessa ja kännykkä toisessa kädessä suuntasin kohti parveketta ja raitista ilmaa. pahaksi onnekseni parvekkeen ovi meni takanani kiinni. eikä sitä tietenkään saanut enää auki. siinäpä sitä sitten ollaan. turvassa torakoilta, mutta lukittuna parvekkeelle puoli seitsemän huiteilla sunnuntaiaamuna keskellä nukkuvaa fuengirolaa avojaloin, pyjaman shortseissa. ja jotta tilanne ei olisi liian helppo, kämppäni avaimet olivat ulko-ovessa, eli edes toisilla avaimilla ei ulko-ovea olisi saanut auki, sillä jos lukkoon tunkee avaimen yhtäaikaa sisä- ja ulkopuolelta, menee jumiin koko ovi.väitän, että tälläistä voi tapahtua vain minulle.

langan päässä roikkunut hp onneksi osasi ajatella viisaammin kuin minä, ja niinpä aloitin soittokierroksen kiinteistövälittäjä-työkaveri mia-työkaveri matti-kiinteistövälittäjä-matti-mia-mia-kiinteistövälittäjä-matti. ja yllättäen kukaan ei vastaa. vastapäiselle parvekkeelle ilmestyy rouva, joka katselee minua epäillen. onnekseni rouva sattui olemaan britti, joten ainakin ahdingossani minulla oli nyt juttuseuraa. rouva meni hämilleen kun selitin tilanteeni, enkä ihmettele, hämilläni olin minäkin. rouva ehdotti poliisille soittamista, mutta onneksi pelastava ritarini suomessa oli brittirouvaa fiksumpi. googlen ihmeellisestä maailmasta löytyi fuengirolasta vuorokauden ympäri päivystä englantia puhuva lukkoseppä.

puolta tuntia myöhemmin paikalle tulee herttainen brittisetä työkalupakki kainalossa, ja muutaman mutkan kautta saa pelastettua minut parvekkeelta kämppään sisälle. brittimiehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun tein tilanneselvitystä torakoista lähtien. hp:n googletaidot tekivät setään valtavan vaikutuksen, hänestä oli hienoa että suomesta voi löytyä apu tälläisessa tilanteessa. kerrottuani herralle torakkakammostani sain sympatiat osakseni, ja setä oli kiltti hinta-arviota tehdessään. vain 140 euroa.

lähtiessään setä tuumasi, että torakkavainaa kannattaisi ottaa talteen, sillä harvoin niin kallista matkamuistoa raaskii ostaa. vitutus ja nolotus oli uskomattoman suuri, kun tajusin tilanteen koko laajudessaan. 140 euroa oman tyhmyyteni vuoksi. sillä rahalla olisi saanut esimerkiksi noin 14 laukkua tai neljät farkut. kyllä vituttaa. äiti lupasi ystävällisesti maksaa torakkani, kunhan lupasin etten toiste osta noin kallista ötökkää.

uni ei enää aamulla tullut, eli viime yönä en ole nukkunut silmällistäkään. nyt väsyttää. aamun valjetessa näin myös toisen, pienemmän ötökän, joka todennäköisesti oli myös torakka. vaatteet päälle ja ulos. nyt odottelen että matti herää ja lähtee laskemaan torakat kanssani.

kyllä matkustelu avartaa. ainakin lompakkoa.